Olen nyt ollut Skotlannissa parin kuukauden ajan. On vaikeaa kuvailla, miltä täällä oleminen tuntuu – elämä ei nimittäin loppujen lopuksi eroa elämästäni Suomessa kovinkaan paljoa. Välillä on tietysti vaikeaa olla erossa poikaystävästä, perheestä ja kavereista, mutta onneksi olen jo saanut vieraita Suomesta (ja ruisleipää ja salmiakkia tuliaisiksi). Arkipäiväni koostuvat ihan samoista asioista kuin kotonakin: koulutöistä, lounaista, jutustelusta, Netflixistä…

Ensimmäisten viikkojen – tai kenties ensimmäisen kuukauden – aikana en juurikaan huolehtinut koulutöistä. Kävin kyllä luennoilla, mutta käytin energiaani suurimmaksi osaksi uusiin ihmisiin tutustumiseen. Ja sehän veikin energiaa. Olin usein niin väsynyt, että nukuin puolentoista tunnin päiväunia kotiin päästyäni. Kävin myös bileissä, päiväretkillä ja kaupunkikierroksilla. Pian kuitenkin heräsin ensimmäisten deadlinejen paineeseen, ja edelliset kolme-neljä viikkoa olenkin tehnyt pitkiä päiviä koulutöiden kanssa. Viime perjantaina sain onneksi ensimmäisen palautusten aallon alta pois, ja nyt voi taas vähän hengähtää.

On oikeastaan ihmeellistä, kuinka paljon edelliseen kolmeen viikkoon on mahtunut. Erityisesti animointikurssini työ vaati paljon tekemistä, mutta silti olen ehtinyt viettää aikaa ensin poikaystäväni ja sitten perheeni kanssa. Perheeni kanssa kävimme peräti kahdella päiväretkellä, ensin tutustumassa Fifen maakuntaan ja sitten pienellä kierroksella ylämailla (emme tosin päässeet ihan ylämaiden sydämeen asti, kävimme lähinnä katselemassa reunamaita ja kierroksella viskitislaamossa!). Toissapäivänä kävin kavereiden kanssa reissulla itärannikolla, ja ohjelmassa olivat Dundee, Dunnottarin linna ja Aberdeen. Lisäksi olen ehtinyt käymään stand-up show’ssa ja katsomassa La La Landin ja Rent-musikaalin. En oikeastaan yhtään ihmettele, että istun nyt kotona flunssaisena.

Yleinen olo on tällä hetkellä hyvä. On luksusta, että arkipäivisin saa keskittyä opiskeluun ilman opintojen ja töiden välillä tasapainottelua. Vaikka välillä tunnen pientä Suomi-ikävää katsellessani Snapchatista kavereiden videoita puhtaan valkoisilta kevättalven hangilta, nautin Skotlannista täysin rinnoin. Edinburghissa on jotain selittämätöntä charmia (pilvisellä tai sateisella säällä tummina ympärillä kohoavat vanhat rakennukset tuntuvat kiehtovan aavemaisilta, kun taas auringossa talot hehkuvat kultaisina), itärannikon hiekkarannoilla voi tuntea koko Pohjanmeren avautuvan edessään ja syvemmällä sisämaassa kukkuloiden huippuja verhoavat taianomaiset sumupilvet. En ole vielä nähnyt enkä tuntenut tarpeeksi, mutta Skotlanti on jo onnistunut nakertamaan sydämestäni palasen.




2 responses to “Kaksi kuukautta”

  1. Linda says:

    En kestä kuinka hienot nää sivut on! Ja toiseksi ihana lukea, että olet nauttinut siellä! Ja sanoisin, että on aika suoritus että oot vasta nyt flunssassa kun on seurannut miten paljon oot saanut siellä aikaan! 😉

    • Joanna says:

      Voi kiitos Linda! <3 Hahah, mulla oli kyllä flunssa jo ihan alussa ekoina viikkoina, mutta ainakin pärjäsin about kuukauden terveenä :'D